Sessan möröt

Välillä pistää ihmetyttämään mun neiti Sinisen hermorakenne.

Meillä on nyt ollut kotona vähän turhan lämmin ja oon pitänyt ikkunoita aktiivisesti auki. Tänään aamulla myös ensimmäinen tekoni sängystä noustua oli ikkunan avaaminen. Sattuipa niin mukavasti, että Sessa on keksinyt tänään jostain syystä pelätä tuota aukinaista ikkunaa. Luulen, että pelko koskee tuota tuulen puuskia ja niiden ääniä aukinaiseen ikkunaan, mutta on tämä nyt taas turhaa.

Sessa koittaa nyt koko ajan kavuta syliini, runnoo mun yli, läähättää, silmät on kun peuralla ajovaloissa ja tärisee jos nostaa takapäätään tuosta sängystä ylös. Ja kuolaa mun päälle.

Tavallaan kiva huomata, että hakee musta tukea pelätessään, mutta tuota ikkunaa ei kyllä tarvis pelätä. Enkä kyllä pidä sitä aina tuulisina päivinä kiinni ton pelon takia.

Sessa on jännä koira. Se on tavallaan tosi helppo koira, mutta toisaalta aika haastava tuon herkkyytensä vuoksi. Se on nätisti paikassa kuin paikassa, välillä jopa yllättää mut rentoudellaan uudessa tilanteessa, välillä taas järkyttyy.

Ihan naperona sillä oli yksi ainut päivä, milloin pelkäsi joka ikistä ohi ajanutta autoa. En tiedä mistä se pelko oli saanut alkunsa, enkä miksi se loppui jo seuraavaan päivään mennessä, eriskummallista.

Sessa pelkäs myös viime vuoden puolella yhtä tosi myrskyistä yötä, sillon tuuli ihan jumalattomasti ja ikkunat paukku ja tuuli ujelsi. Luulen että tää pelko on sitä samaa, nyt ulkona myös tuulee aikalailla ainakin ikkunasta kuunnellessa.

Tuo herkkyys oli myös rasittavaa Tiidan ollessa pienempi. Tiidaa toruessa Sessa alkoi ahdistua. Saattaa vieläkin kiivetä syliin jos huomaa että oon kiukkusella päällä. On muutenkin tosi ohjaajaherkkä, jos alan hermostua niin koira menee lukkoon.

Noh, kaipa tämäkin pelko helpottaa viimeistään tuulen laantuessa. Nyt mun tehtävä on olla tyynenrauhallinen etten lyö lisää pökköä pesään, jos vaikka neiti imis tätä rauhallisuutta musta. Sitten vasta kun on rauhottunut niin ikkuna kiinni.